Helmikuun viimeinen viikko Mieslahdessa

Helmikuun viimeistä viikkoa viedään.. Mieslahdessa on taas päästy touhuamaan vaikka sun mitä.
Alkuviikosta Väinämöinen kävi pyytämässä meiltä apua Sammon tekemiseen..
Ja niin aloitettiin Sampoa rakentamaan..

Väinämöinen ja Seppä Ilmarinen lähtivät viemään lasten tekemää Sampoa Louhelle.. Kelpaisikohan se..?


Ja kelpasihan se! Sampo oli aivan upea!

Meillä käynnissä ollut lukukampanja saatiin myös päätökseen, ja sitä juhlittiin pitämällä lukujuhlat. Juhlissa mm. etsittiin sanojen riimipareja, satujen qr-koodit oli hukassa, ne etsittiin ja kuunneltiin sadut tabletilta, etsittiin oman nimen kirjaimet kirjainten sekamelskasta ja laitettiin sokkona lumiukolle nenää paikalleen. Tietenkin juhliin kuului myös tanssia ja herkkuja.
Juhlat päättyi tietenkin diplomien jakoon! 
Viikon Piki-tuokiolla mietittiin minkälaisessa metsässä tulee hyvä mieli, ja piirrettiin ja sadutettiin niistä ikioma Hyvän mielen metsä.

 Metsäseikkailulla kuultiin vanha tuttu suomalainen kansansatu Korppi ja kettu hieman eri eläimillä höystettynä;

Varis oli lentelemässä Mörrimöykkymetsän yllä. Sillä oli kova nälkä, talvi oli ollut pitkä, kylmä ja ruokaa ei ollut löytynyt. Eräänä päivänä varis löysi ison juustopalan läheisen talon pihasta. Iloissaan se lensi mörrimöykkymetsään ja oli asettumassa syömään herkkua kuusen oksalle. Samalla hetkellä lähistöllä liikuskeli karhu kovasti nälissään, se oli juuri herännyt talviunilta ja etsi syötävää. Herkullisen juuston tuoksun perässä se löysi tiensä sen kuusen alle jossa varis istui.

Karhu mietti miten saisi tuon herkkupalan itselleen. Se alkoi puhella kuin puoliksi itselleen, -Voi kuinka komea tuo Varis onkaan, niin kiiltävät sulat.. Tämän kuullessaan Varis pöyhisteli mielissään, mutta sitten karhu muuttikin äänensä valittavaksi ja surulliseksi: -Vahinko vain ettei se osaa yhtään laulaa, kamalalta sen laulu kuulostaa.. Tästäkös Varis raivostui, ja suutuspäissään karjaisi; -On minulla lauluääntä rutkasti enemmän kuin sinulla mokoma karhu!” Tämän sanottuaan Varis tajusi mitä tapahtui, juusto tippui sen suusta maahan, karhu nappasi sen suuhunsa, ja lönkötteli kotiluolaansa siitä nauttimaan. 
 
Tätä satua kuunnellessa oli ihana samalla nauttia lämmintä mehua ja keksiä.
Majahommat jatkui pitkästä aikaa..
Ja puuhunhan on ihan pakko metsässä kiivetä!

Lasten toivoma ravintola tarjosi tässä kuussa ruokalistalla erilaisia pottuvaihtoehtoja lisukkeineen;
Kaiken leikkimisen ja touhuamisen jälkeen on ihana pötkähtää päiväunille Martta-koiran viereen. 
Aurinkoista alkavaa maaliskuuta kaikille!

T. Hanna ja lapset





Kommentit